Kilpailukyvyn kehittäminen lähtee yritysten sisältä

Työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön yhteisessä tiedotteessa listattiin tänään hallituksen kärjet työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Listaa oli mielenkiintoista lukea senkin takia, että osallistuin paria päivää aiemmin Parempaan työelämään ja tuottavuuteen Satakunnassa –tilaisuuteen, jossa pohdittiin kilpailukyvyn parantamista työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Ministeriöiden lähivuosien tavoitteena on lisätä työn tarjontaa, yrittäjyyttä ja elinkeinorakenteen monipuolistumista sekä vahvistaa julkistaloutta ja nostaa työllisyysastetta. Ministeriön mukaan päämäärien saavuttaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia.

En ole taloustieteen asiantuntija, mutta ainakin Porin tilaisuuden jälkeen jäi sellainen kuva, että yritysten kilpailukykyä eivät ratkaise pelkästään helpompi rahansaanti, työvoiman hinnan lasku tai vienti-innovaatioihin panostukset, jos samalla ei puututa työn tuottavuuden parantamiseen yrityksen sisällä.

– Alustavan selvityksen mukaan yli puolella yli 10 hengen yrityksistä tuloskunto on heikko. Tämä koskee noin 470 000 työntekijää, sanoi Lapin yliopistosta henkilöstötuottavuuden apulaisprofessori Marko Kesti Porin tilaisuudessa.

Vastaavasti 15 prosentilla TOP-yrityksellä tuloskunto on erinomainen. Kun hän vertasi näiden yritysten kehitystä, TOP-yritykset maksoivat 10 prosenttia enemmän palkkaa, investoivat kehittämiseen lähes kolminkertaisesti muita enemmän ja tekevät huimasti muita parempaa tulosta työntekijää kohti.

– Suomessa on siis mahdollista menestyä, kun luodaan organisaatiokulttuuri, jossa työntekijät haluavat auttaa organisaatiota menestymään. Vaikeina aikoina ammattitaidon ylläpitäminen ja arvostaminen ylläpitävät työkykyä, vaikka työpaikka olisi uhattuna, tiesi tutkija Kesti, joka uskoo osoittaneen positiivisen psykologian todellisen vaikutus henkilöstön suorituskykyyn.

Porin tilaisuudessa nousi keskiöön työllisyyden ja työelämän kehittämisessä se työaika, joka ei tuota. Kuten tiedetään vain puolet työajasta on tehollista. Loppu puolet sisältää lomat, poissaolot, koulutus, perhevapaat, kehittämiskeskustelut jne. sekä esimerkiksi ajan, jonka henkilö on läsnä, mutta ei käytännössä tee mitään.

Työn tuottavuuden lisääminen tarkoittaa esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentämistä, työn mukautusta ja organisointia (esim. lapsen sairastuttua työtä voi tehdä etänä kotoa päin), työmotivaation lisäämistä ja työntekijöiden ideoiden ja asiantuntemuksen mukaan ottoa, kun esimerkiksi hankintaan uusia tuotantolaitteita, mietitään töiden uudelleenorganisointia tai miten asiakas saadaan tyytyväiseksi.

Porin tilaisuudessa Valtasiirto Oy:n kokenut toimitusjohtaja Pasi Kuismin ei uskonut hallituksen kaavailemaan työajan lisäämisen vaikutukseen tuottavuuteen. – Sen sijaan pitää lopettaa kaiken lainen sählääminen, mikä haastaa taas johtamisen, sanoi Kuismin.

Samoilla linjoilla oli myös tutkija Marko Kesti. Hän kannatti hallituksen ehdotusta lisätä työaikaa, mutta sillä ehdolla, että lisäpäivät käytettäisiin oman työn ja organisaation yhteistyön kehittämiseen.

– Olemme osoittaneet, että työn kehittämiseen käytetty investointi tuottaa jo vuoden jälkeen nelinkertaisesti organisaatioille takaisin työn tuottavuuden nousemisena, sanoo Kesti.

Porissa puhuttiin esimiesten roolista yritysten kilpailukyvyn parantamisessa.

– Foorumix-hankkeessa pilotoidaan esimiesten vertaisfoorumeita satakuntalaisissa pk-yrityksissä. Verkostoitumisella on voimaa. Kun esimiehet säännöllisesti vaihtavat kokemuksia keskenään, heidän osaamisensa ja jaksamisensa kasvavat. Tämä kaikki heijastuu myönteisesti kokonaisten työyhteisöjen hyvinvointiin ja tuottavuuteen, sanoi projektipäällikkö Kaarina Latostenmaa Satakunnan Ammattikorkeakoulusta.

Olisi kiinnostaa myös tietää, miten työn tuottavuutta voidaan parantaa lyhentämällä työaikaa tai työtä osittamalla. Voisiko työaikaa jakaa siten, että yhä useampi meistä tekisi lyhyempää päivää, jotta yhä useampi pääsisi työelämään mukaan. Yrityksille tästä ei saisi kuitenkaan koitua lisäkuluja.

Tämä tukisi myös osatyökykyisten työllistymistä eli erityisesti niitä vammaisia tai pitkäaikaissairaita henkilöitä, joilla on asiantuntemusta, taitoa, tietoa sekä motiivia tehdä työtä – muttei voimia tehdä työtä täyttä viikkoa tai työpäivää.

Toisaalta esille pitäisi nostaa myös työn osittaminen eli voisiko työtä osittaa niin, että osan asiantuntijan työstä voisikin tehdä assistentti tai esimerkiksi kehitysvammainen hoiva-avustaja voisi toimia lisäkäsinä vanhainkodissa tai kodinhoidossa.

Ainakin yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää panostaa etenkin osatyökykyisten työllistämiseen. Mm. Harri Hietala on tehnyt Vates-säätiössä laskelmia siitä, miten yhteiskunta, yritys ja työntekijä hyötyvät taloudellisesti siitä, että tämä ryhmä huomioidaan työelämän kehittämisessä. Toivottavasti ministerit muistavat Suomen kilpailukyvyn kasvattamisessa myös välityömarkkinat, joista löytyy työvoimaa ja osaamista osana elinkeinoelämää.

Vaikka ns. yhteissopimus julistettiin kaatuneeksi ay-liikkeen takia, toisaalta juuri Valtasiirto Oy:n yrityksessä työelämän kehittäminen lähti käyntiin paikallisen luottamushenkilön toimesta. Nyt yrityksessä järjestetään yhteistoimintapäiviä irtisanomisten sijaan yhteisen kehittämisen nimissä. Henkilöstä kuullaan ja heidän otettiin aidosti mukaan toiminnan kehittämiseen – rohkeasti kokeilemalla – ja tarvittaessa edelleen jalkauttamalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s